Lähiluonto ja lähiliikunta olivat jälleen keskeisessä roolissa jo yhdeksättä kertaa järjestettävän Länsi-Turun Viikon ohjelmistossa. Tapahtumaviikon avausiltana molemmat teemat yhdistyivät perinteisen purokävelyn muodossa. Jo usean vuoden ajan yhteistyössä Valonian ja Turun seudun ympäristötoimijoiden kanssa toteutettu tutustuminen läntisen Turun pienvesistöön ja viherverkostoon suuntautui tällä kertaa Saukonojan ja Muhkurin luonnonsuojelualueen ympäristöön.

Purokävelylle kokoonnuttiin kauppakeskus Manhattanin parkkipaikalle ja Saukonojan piennarta edettiin Valonian vesiasiantuntija Janne Tolosen johdolla Pahaniemen sekä Muhkurin luonnonsuojelualueen suuntaan. Vaikka puron rantatörmiltä löytyi huolestuttava määrä ympäristöjätettä autotarvikkeista elektroniikkaan, muodostavat läntisen Turun pienvesistöt ja viherkäytävät monipuolisen urbaanin eläin-, eliöekosysteemin, jonka merkitys on elintärkeä Turun pyrkiessä kunnianhimoisiin hiilineutraaliuden ja kestävän kaupunkikehityksen tavoitteisiin.

Jo useamman kerran Länsi-Turun purokävelyille osallistunut Suomen luonnonsuojeluliiton aluepäällikkö Hannu Klemola havainnoi vajaan parin tunnin patikoinnin aikana kolmisenkymmentä lintulajia. Hannu on laatinut kymmeniä linnusto- ja muita luontoselvityksiä sekä ollut mukana kokoamassa Varsinais-Suomen Linnut -kirjaa. Vesistössä ensimmäiset kalahavainnot koskivat kivennieliäisiä, jotka ovat varsin yleisiä Länsi-Turun pienvesistöissä.

Muhkurin luonnonsuojelualueen kupeessa purokävelijät kohtasivat vastarannalla asuvan kalatutkija Jari Raitaniemen. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija on alueella tekemissään koekalastuksissa löytänyt peräti kaksitoista eri kalalajia ja näistä ehkä eksoottisimman – piikkimonnin – Saukonojasta ”fongattu” edustaja elelee yhä tutkijan kotiakvaariossa. Tällä kertaa ei piikkimonnia osunut näköhavaintoihin, mutta monenlaista elämää sammakoista siiveekkäisiin Saukonoja paljasti purokävelijöille.

Vaikka länsiturkulaisen puromiljöön eläin- ja eliökunta paljastuu purokävelyllä jopa hätkähdyttävän monipuoliseksi, on syytä huomioida mm. lisääntyvän rakentamisen ja liikenteen uhat lähiluonnolle. Esimerkiksi purolle nimensä antaneita saukkoja jää säännöllisesti voimistuvassa likenteessä autojen alle. Turun kaupungin kunnianhimoinen tavoite hiilineutraaliuteen vuoteen 2029 mennessä on askel oikeaan suuntaan, mutta varsinkin täydennysrakentamisessa ja liikennelinjauksissa tulisi tiedostaa luonnon monimuotoisuuden merkittävä köyhtyminen, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksen varjoon.